Taloushallinnon termit saattavat välillä mennä sekaisin, eikä syyttä suotta! Vaikka meillä Moneybeella puhutaan ihan arkisesti ilman hienoja letkautuksia, loimme kirjanpitäjien sanaston, jotta olisimme varmasti samalla sivulla teidän kanssa.
Olitpa meidän asiakas tai et, voi käydä täältä kertaamassa, mitä mikäkin termi tarkoittikaan!
Tilikausi:
Tilikausi on kirjanpidon ajanjakso, josta tehdään tilinpäätös – tyypillisesti se on pituudeltaan 12 kuukautta. Yleensä tilikausi mukailee kalenterivuotta, mutta se on mahdollista olla muutakin. Myös pituus saattaa vaihdella varsinkin yrityksen ensimäisenä tai viimeisenä vuotena, mutta maksimissaan kausi saa olla 18 kuukautta.
Tuloslaskelma:
Tuloslaskelma on raportti, josta näkee tuloskauden aikana liiketoiminnasta syntyneet tulot ja kulut. Tuloslaskelmassa ylimpänä ovat myyntituotot sekä muut liiketoiminnan tuotot. Tulojen jälkeen tuloslaskelmassa näkyy menot, kuten mahdolliset palkat, vuokrat, ostot ja muut liiketoiminnasta syntyneet kulut. Tuloslaskelma osoittaa lopullisen tuloksen eli voiton tai tappion.
Tase:
Tase on kirjanpidon raportti, josta selviää yrityksen varat, velat ja omistajan pääoman tiettynä ajanjaksona.
Kassavirtaennuste:
Suunnitelma, joka ennustaa tulevia rahavirtoja, kuten tuloja ja menoja, tiettynä ajanjaksona.
Maksuvalmius:
Yrityksen kyky selviytyä lyhytaikaisista velvoitteistaan ja hoitaa maksunsa ajoissa.
Myyntisaamiset:
Asiakkailta saatavat rahamäärät myytyjen tuotteiden tai palveluiden jälkeen, mutta jotka eivät ole vielä tulleet yrityksen tilille.
Tilinpäätös:
Tilinpäätös luodaan kustakin tilikaudesta kerrallaan, ja tästä monipuolisesta raportista muodostuu yrityksen talouden kokonaiskuva. Tilinpäätös koostuu tuloslaskelmasta, taseesta ja rahoituslaskelmasta sekä johdon vuosikertomuksesta.
ALV-ilmoitus:
Säännöllinen raportti, jossa yritys ilmoittaa verottajalle keräämänsä ja maksamansa arvonlisäverotietoja tiettynä ajanjaksona.
Jaksottaminen:
Kirjanpidon menetelmä, jossa tuloja siirretään myöhemmäksi tai menoja aikaisemmaksi, jotta kirjanpito olisi kullakin ajanjaksolla mahdollisimman realistista. Jaksottaminen mahdollistaa eri tarkastelujaksojen tarkemman kuvauksen, kun tulot ja menot jakautuvat realistisemmin.
Lomapalkka:
Lomankertymisjakso on 1.4.–31.3. jonka aikana työssä olleille kertyy lomaa ja loman ajalta maksettavaa palkkaa. Työntekijöille kertyy palkallista lomaa silloin, kun työpäiviä on kuukaudessa 14 päivää tai enemmän. Mikäli työntekijä tekee tuntisopimuksella, tuntipalkallisella pitää täyttyä 35 tuntia kuukaudessa. Ensimmäisenä vuonna lomapäiviä kertyy 2 kuukaudessa, ja sen jälkeen 2,5. Lomapalkka varataan vuoden mittaan lomapalkkavaraukselle ja puretaan sieltä, kun loma koittaa.
Lomapalkkavaraus:
Lomapalkkavarausta ylläpidetään kirjanpidossa. Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että lomapalkkavaraus kasvaa, kun henkilöstö käy töissä ja kerryttää itselleen lomapäiviä. Ikään kun lomapalkka laitettaisiin säästöön sivuun. Kun lomapäivät käytetään, maksetaan henkilöstölle lomapalkkaa eli puretaan kerrytetty lomapalkkavaraus, jolloin lomakuukausina tuloslaskelmassa eivät paina palkat, vaan ne puretaan varauksesta.
Poistot:
Kirjanpidollinen laskentamenetelmä, jossa kuluja jaetaan pitkävaikutteisten hyödykkeiden (kuten koneiden tai muiden laitteiden) hankintahinnalle usean vuoden aikana.
Verokanta:
Arvonlisäveron tai muiden verojen prosenttimäärä, joka määrittää, kuinka paljon veroa on maksettava tuotteiden tai palveluiden myynnistä. Suomessa tyypillisin ALV-% on 24 %. Tietyille hyödykkeille ja palveluille sovelletaan alennettua ALV-kantaa, joka saattaa olla 14 % tai 10 %.
Ennakkoperintärekisteri:
Yritys voi hakea ennakkoperintärekisteriin, jolloin se saa toimia arvonlisäverovelvollisena ja periä arvonlisäveroa asiakkailtaan.
ALV-ilmoitus:
Säännöllinen raportti, jossa yritys ilmoittaa verottajalle keräämänsä ja maksamansa arvonlisäverotietoja tiettynä ajanjaksona.
Tilintarkastus:
Riippumattoman asiantuntijan tarkastusprosessi, joka varmistaa yrityksen taloudellisten tietojen oikeellisuuden ja luotettavuuden.
Pääoman palautus:
Tilanne, jossa yrittäjä tai omistaja ottaa yrityksestä varoja omaan käyttöönsä, esimerkiksi voittojen jakamisen kautta.
Exit:
Omistajat myyvät koko yrityksen toiselle yritykselle tai sijoittajille. Yritys vaihtaa omistajaa ja jatkaa toimintaansa uuden johdon alaisuudessa. Exit voi tapahtua myös fuusion kautta, jossa kaksi tai useampi yritys yhdistyy muodostaen uuden yhteisen yrityksen.
Exit-tilanne vaatii huolellista kirjanpitoa ja raportointia mm. due diligance -vaiheessa. Kirjanpidossa on tärkeää dokumentoida exitin vaikutukset yrityksen taloudelliseen tilanteeseen ja raportoida ne asianmukaisesti sidosryhmille, kuten sijoittajille, verottajalle ja mahdollisille uusille omistajille. Exit on merkittävä käännekohta yrityksen elinkaarella, ja sen oikea-aikainen ja tarkka kirjanpidollinen käsittely auttaa varmistamaan sujuvan ja laillisen liiketoiminnan siirtymisen.
Käyttöpääoma:
Tämä on yrityksen lyhytaikaisten varojen ja velkojen erotus, joka auttaa yrittäjää arvioimaan yrityksen likviditeettiä ja lyhyen aikavälin taloudellista tilannetta.
Luottotappio:
tilanne, jossa yritys ei saa takaisin myöntämäänsä luottoa tai saatavaa, koska asiakas, velallinen tai velkoja ei pysty maksamaan velkaansa sovitusti tai ollenkaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun asiakas ajautuu maksuvaikeuksiin, yritys menee konkurssiin tai luotonsaaja muuten jättää velan maksamatta. Luottotappio voi kohdistua esimerkiksi myyntisaamisiin, jolloin yritys myy tavaroita tai palveluita luotolla ja odottaa asiakkaiden maksavan myöhemmin. Jos asiakas ei maksa laskua sovittuna aikana tai ollenkaan, syntyy luottotappio.
Maksuehto:
Maksuehto on se aikamääre, jonka verran annat asiakkaillesi aikaa maksaa lähettämäsi laskun. Mitä lyhyempi maksuehto, sitä nopeammin saat rahat tilillesi ja eikä kassa laahaa toimintaa perässä. B2B kaupassa tyypillisin maksuehto on 14 päivää, mutta suuremmilla yrityksillä se saattaa olla jopa 90 päivää.
Kahdenkertainen kirjanpito: Kirjanpitomenetelmä, jossa jokainen tapahtuma tallennetaan vähintään kahteen tilitapahtumaan, yleensä debet- ja kredit-sarakkeisiin. Tämän vuoksi yrityksellä on sekä tuloslaskelma että tase.
Kustannuspaikka:
Erillinen toiminnallinen alue yrityksessä, jolle voidaan seurata kuluja ja tuloja erikseen.
Maksuviivästys:
Viivästysmaksu, joka voi aiheutua myöhässä maksetuista laskuista tai veloista.
Kulujen kohdistaminen:
Menetelmä, jolla yritys jakaa kuluja eri kustannuspaikoille tai -projekteille.
Hyödykkeiden arvonalentuminen:
Tilanne, jossa yrityksen omaisuuden (kuten varaston tai laitteiden) arvo laskee, ja tämä arvon lasku kirjataan kuluna.
Tilikauden voitto:
Yrityksen ansaitsema voitto tai tappio tiettynä ajanjaksona ennen veroja.
Käyttöomaisuus:
Yrityksen pitkäaikaiseen käyttöön hankkimat fyysiset omaisuuserät, kuten rakennukset, koneet ja kalusto.
Lyhytaikaiset velat:
Velat, jotka erääntyvät maksettavaksi alle vuoden kuluessa.
Pitkäaikaiset velat:
Velat, joiden takaisinmaksuaika on yli vuoden.
Pääomalaina:
Yrityksen ottama laina, joka on rahoitettu omistajien sijoittamilla varoilla.
Tilinpäätösanalyysi:
Prosessi, jossa arvioidaan ja tulkitaan yrityksen taloudellisia tietoja tilinpäätöksen perusteella.
Ostovelat:
Rahamäärä, jonka yritys on velkaa toimittajilleen tavaroiden tai palveluiden ostamisesta.
Kumulatiiviset tuloverot:
Yhteensä kertyneet verot, jotka ovat syntymässä tai jotka ovat olleet aiemmin maksamatta.
Kuluvan tilikauden tuotot:
Tilikauden aikana ansaitut tulot, vaikka niihin liittyvää maksua ei olisi vielä saatu.
Taseen tase-erittely:
Tämä on tarkempi luettelo taseen eri osista, kuten varoista ja veloista, joka auttaa yrittäjää hahmottamaan yrityksen taloudellista asemaa yksityiskohtaisemmin.
Kirjanpitojärjestelmä:
Tämä käsittää yrityksen käyttämät käytännöt ja menetelmät taloudellisen tiedon tallentamiseen, järjestämiseen ja raportoimiseen.
Oma pääoma:
Tämä on yrittäjän tai omistajien sijoittama tai ansaitsema rahamäärä yrityksessä. Se sisältää alkupääoman, voitot ja tappiot sekä mahdolliset pääomansiirrot.
Käyttöomaisuuden myyntivoitto/-tappio:
Tämä syntyy, kun yritys myy käyttöomaisuutta (esim. laitteita, kiinteistöjä) korkeampaan tai matalampaan hintaan kuin sen hankintahinta. Tämä vaikuttaa yrityksen tulokseen.
